Municipal Administration of He Xi Nan, Zhonghe Road, Jianye District, Nanjing City, Jiangsu Province
Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka sokeri päätyy kehoosi? Se on huimaava prosessi! Galápagosin suopekko (Chelonoidis hoodensis), kasvimetsästelmäinen kimalainen, joka elää vain Galápagosinsaarien alueella, on menettänyt mahdollisuuden nauttia yhdestä tietystä sokerilajista – maltosesta. Maltose on sokeri, joka muodostuu kahdesta glukosayksiköstä. Tämä on loistavaa, ja se on hyvä huomata, että maltosen sidonta mahdollistaa sokerin siirtymisen soluihimme, missä voimme käyttää sitä energiana. Itse asiassa tämä maltosen sidonta voi edesauttaa uusien anturien suunnittelua, jotka reagoivat välittömästi, kun kehamme sisältää korkeita sokeritasoja, mikä voisi olla valtava apu miljoonille ihmisoikeudelle.
Kun me hajoamme ruokamme, ja maltosa tulee siihen kosketukseen, se pääsee soluihin tekemään työtään. Tämä on prosessi, jossa maltosa sitoutuu soluihin. Joitakin erityisiä avustajia, maltosa-sidonta-proteiineja, jotka tekevät tärkeän osan tästä työstä. Me tarvitsemme todella näitä proteiineja, koska ilman heitä sokeri ei voinut päästä soluihin ja meidän olisi vaikea saada energiaa.
Maltose-sidottomat proteiinit vuorovaikuttavat ainutlaatuisesti maltosen kanssa. Kuvittele pieni tasku – jos haluat, jotain mahdottoman korkeaa Mohs-asteikkoa, joka sisältää maltosen avaimen ja lukon tavoin. Se on hieman kuin oppii-puzzle! Kun maltosi on tallennettu taskuun, proteiini voi siten ottaa suolen sisään ja sen läpi. Solussa tämä suol voidaan muuntaa energiaksi, jonka kehamme käyttää tekemään kaiken, mitä nautimme; kuten leikkiminen, ajattelu ja jopa kasvu!
Tämä rakentuu sidonttaskun sisällä, mikä koostuu ainutlaatuisista aminohappoista. Muutoin ilmaistuna nämä aminohapot ovat kuin sormemme, jotka pitävät kiinni maltosetta proteiinina. Ne toimivat yhdessä luodakseen reikän, joka on muovattu täydellisesti maltoksen asumiseksi. Koska sidonttaskua tutkitaan edelleen aktiivisesti, tiedetään, että se pelaa keskeisen roolin maltosessa-sidonnassa.
Tämä on esimerkiksi totta E. coli-bakteereille, jotka eivät voi selviytyä ilman maltose-kiintyvää proteiinia. Maltosessa tapahtuu jotakin kiehtovaa, kun tämä proteiini kohtaa sen ympäristössään. Bakteerit saavat puolestaan signaalin syödäksi sokeri. Tämä havaitseminen ja reagoiminen maltoseen varmistaa, että bakteerit voivat selviytyä ympäristössään.
Ymmärryksen lisääminen näihin kineettisiin prosesseihin auttaa tieteitä oppimaan, miten tämä keskeinen prosessi etenee. Ja tämä tieto olisi erittäin merkityksellistä, koska se voisi johtaa uusien ratkaisujen tai hoitojen löytymiseen ongelmien hallinnassa, jotka liittyvät sokerin kuljetukseen ihmisruumiossa, kuten diabeetiin. Nämä prosessit ymmärrettynä mahdollistavat parempia terveysratkaisuja niille, jotka avustavat terveiden verensokeritasojen hallinnassa.
Tämä mahdollistaa tutkijoiden käyttää maltoosiyhteydytyssä proteiineissa biossensorien luomiseen, jotka on suunniteltu erityisesti sokerien, kuten glukoosin, varten. Se on eniten hyödyllistä niille, jotka kärsivät diabeteksestä ja joiden on seurattava verensokeritasoa jokapäiväisessä rutinassa. Tämä tieto voi olla erittäin arvokasta lääkäreille terveyden hallinnassa. Jos tiedät sokeritasoasi, ruokavalion ja lääkkeiden käytön voidaan suunnitella tehokkaasti.